Etusivu > Podcast-jaksot, Uutiset > Sula Pinta podcast #003: Avatarisi on brändisi

Sula Pinta podcast #003: Avatarisi on brändisi

Center for water studies, originally uploaded by tuija.

– Ulkonäöllä on väliä virtuaalimaailmoissakin
– Uutiset ajassa 40 minuuttia
– Mihin virtuaalimaailmat kehittyvät, miksi ja miten 3D tulee?

Linkit, osa I

sulapinta03_002.jpgYoen uutiskatsaus ajassa 40’30” – 1’11´15″

Linkit, osa II, jatkuu ajassa 1’11’25”

Mainokset
Kategoriat:Podcast-jaksot, Uutiset
  1. Kim Viljanen
    heinäkuu 7, 2007 8:50 pm

    Hyvää sisältöä jälleen kerran! 🙂 Erityisesti jäivät mieleen pohdinta tulevaisuuden ennustamisen vaikeudesta, 3d-käyttöliittymien luonnollisuus ihmisille, itsensä brändääminen, yksinäisyys valintana, mikromaksut jne… Eli varsin kiinnostava kokonaisuus kaikkiaan!

  2. Anonyymi
    heinäkuu 9, 2007 2:13 pm

    Piti jo aikaisemmin kehua että tuo Internet Archiven käyttö on hyvä juttu. Tämä ei ehkä ole toteuttamiskelpoinen idea, mutta jos teillä on reilusti kaistaa käytössä niin lataamalla jakson Archiveen wav-muodossa, generoi heidän järjestelmänsä myös Ogg/Vorbis muotoisen tiedoston. Ogg/Vorbis on mm. patenteista ja royalteista vapaa tiedostomuoto, joka on meille joillekin tärkeä juttu ja tuettava asia.

    Upeaa että teette SulaPintaa aktiivisesti. Kotimaisia podcasteja ei ole lainkaan liikaa, mutta keskimäärin ohjelmat ovat kyllä todella hyviä ja teknisestikin korkeatasoisia. Hauskaa myös seurata sivusta kotimaisen podskenen vuorovaikutusta ja dynamiikkaa.

  3. heinäkuu 14, 2007 2:39 pm

    Anonyymi, tässä Maarikalle Marimba – jaksossa kokeilin uploadata wavia. Näköjään se Internet Archive on sitten siitä vääntänyt ajan kanssa erilaisia muita formaattiversioita. Tuskailin tätä nelosjakson loppupuolella, jossa pyydän sulta kommentteja, miten se faili sinne oikeaoppisesti ladataan. Pitkän jakson julkaiseminen tuonne arkistoon on ihan järjettömän hidasta mutta jos se tuottaa podcastillemme hyvää karmaa ja tyytyväisiä asiakkaita niin ehkä se on sitten sen vaivan arvoista.

  4. heinäkuu 15, 2007 10:25 pm

    SL on Second Life, ei Alternative tai New Life. Ensimmäisestä elämästä on kopioitu paljon asioita: omistamisen konsepti, rahatalouden konsepti, humanoidius ja kaksi sukupuolta. Sukupuolta voi kyllä häivyttää avatariaan muokkaamalla, mutten SL:ää vain aivan kursoorisesti vilkaisseena tiedä voiko avatarin oikean sukupuolen saada selville tämän profiilia tarkastelemalla.

    Monet kulttuurimuodot ovat myös tuttuja jo ensimmäisestä elämästä, kuten vaikkapa juuri rahatalous. Onko esimerkiksi vaihtokauppa SL:ssä yleistä? Itseäni kiehtoo suunnattomasti kuinka paljon SL:ssä esiintyy skitsofreniaa, eli yhdellä oikealla henkilöllä on käytössään useampi avatar vaikkapa erilaisia sosiaalisia tilanteita varten aivan kuten täällä (siellä!) ensimmäisessä elämässä meillä on lähisuhdeminä ja työminä erikseen tai käänteistä skitsofreniaa siten että useampi henkilö ohjaa samaa avataria. Jälkimmäinen olisi varsin intuitiivistä esimerkiksi jollekin perhekunnalle, jossa koko perhe käyttää SL:ää samalla päätteellä ja avatarilla. Muutkin organisaatiot voisivat ohjastaa avatareja kollektiivisesti siten että avatar olisi käytössä 24/7 ja sitä ohjattaisi vaikkapa 4 vuorossa vuorokauden ympäri. Tälläinen avatar ei edustaisi mitään online-identiteettiä tai henkilöä, vaan jotain symbolista funktiota kuten vaikkapa tietopalvelija, helpdesk, myyntiedustaja, feissaaja tai sensemmoinen.

    En tietenkään kiellä SL:n radikaaliutta, mutta se ei mullista kaikkea. Ympäristön muokkaamiseen on SL:ssä omat lakinsa, mutta valtakulttuurin muodot ovat mielestäni melko vastaavanlaisia kuin ensimmäisessäkin elämässä. Varmasti on monenlaista underground-liikehdintää.

    On kutkuttavaa pohtia millaisin perustein käyttäjät avatarinsa ulkonäköä muokkaavat; yksi haluaa mallintaa itsensä ensimmäisestä elämästä toiseen (joku kenties toisesta ensimmäiseen?!?!?), toinen mallintaa ensimmäisen maailman ruumiiseen kohdistuvia ihanteitaan, kolmas leikittelee jollain täällä (siellä!) ensimmäisessä maailmassa mahdottomalla kuten paksulla, vihreällä hännällä tai läpikuultavuudella. Joku haluaa nimenomaan korostaa henkisiä ominaisuuksiaan, joku pyrkii kopioimaan vaikkapa julkisuuden henkilöä tai vielä aivoja nyrjäyttävämmin jotain SL-avataria. Voisin vaikkapa ihannoida toisen elämän Oxygen Richiä tai ensimmäisen elämän Eduard Ševardnadzea ja pyrkiä omimaan hänen ominaisuuksiaan.

    Millainen on ihmisen persoona ja millainen hänen ruumiinsa? Entä näiden suhde? Ja millainen on hänen online-identiteettinsä (persoona²) ja avatar (ruumis²)? Ja näiden suhde? Henkilökohtaisesti koen, että (ensimmäisen maailman) ihminen ei ole jakautunut selvästi kahtia henkeen ja ruumiiseen, vaan kyse on hyvin voimakkaasta vuorovaikutussuhteesta. Onko näin myös virtuaalitodellisuudessa? Onko siellä terveellisyys olennaista? Sula pinta -podcastissa Yoe on pariin kertaa viitannut siihen, että teleporttaillessa tekstuurit (tm. avatarin attribuutit) saattavat jäädä jälkeen. Voisiko asiaa auttaa hyvällä ”yleiskunnolla”?

    Ensimmäisen maailman subjekti voi varmasti olla tyytymätön tai tyytyväinen avatariinsa, mutta voiko hänen online-identiteettinsä olla?

    Suuri kysymys jonka tätä tässä kirjoittaessani itselleni esitän on se, missä laajuudessa ensimmäisen, toisen ja n:nnen elämän paradigmaattisuutta kannattaa tuumia.

    Näistä asioista on varmaan kirjoitettu tieteellisempääkin tekstiä kuin joitain tunkkaisia ajatuksia joita minulle nyt sattuu tässä puolisattumalta syntymään ja mitä jaksan näpytellä.

    Mitä muuten olisitte mieltä mobiilista Second Lifestä? Sen ei välttämättä tarvisi olla 3d. Tuli mieleen että Nokian N-Gage
    -pelipuhelimelle oli yksi MMORPG, Pocket Kingdom: 0wn the W0rld. En tiedä kuinka moni sitä koskaan pelasi tai pelaa, minulla ei viimeviikolla päättyneenä N-Gage aikanani koskaan ollut N-Gage Arena tunnuksia joilla olisin päässyt nettipelaamaan. Virallinen sivusto mainitsee ”thousands of players”, mutta virallisiin sivustoihin ei tietenkään ole luottaminen kuten kaikki hyvin tiedämme.

    Mobiili SL voisi hyvinkin olla jotain aivan muuta kuin 3D-näkymä kuten PC:llä. Se voisi olla vaikkapa tieto siitä missä avatar itse on, ketä muita siellä on ja näiden lisäksi chatti-toiminnot. Se voisi olla myös jotain muuta, esim. audio-chat. Tai se voisi olla epäinteraktiivista videokuvaa tai muuta tietoa torkkuvan avatarin ympäriltä. Tietenkin se voisi olla myös aivan kuten tavallinenkin SL, mutta asiakasohjelma toimisi älypuhelimessa tai muussa mobiililaitteessa (PSP, Nintendo DS tm.). Kenties siihen voisi linkittyä tietoa muualta GPS:n tai Cell ID:n tai Bluetoothin perusteella.

    Vähän niinkuin WWW:llä on nyt potentiaalia; älypuhelimet ovat melko yleisiä, ja tosielämään voidaan järjestää linkkejä WWW:hen (näkyvät WWW-osoitteet, mahdollisesti koodattuna jossain koneen ymmärtämässä muodossakuten 2d-viivakoodeina) sekä WWW:hen voidaan liittää linkkejä fyysisiin paikkoihin. Yksinkertaisimmillaan katuosoitteethan jo ovat sellaisia linkkejä etenkin jos kannettavassa laitteessa on jonkinlainen navigaattori.

    Anonyymius on mielestäni aivan suunnattoman kiehtovaa. En tarkoita pseudonyymin takaa tapahtuvaa nimimerkillä esiintymistä vaan oikeaa anonyymyittä jossa yksi anonyymi subjekti ei ole millään tavoin erotettavissa toisesta. Minkäänlaiseen henkilöön sidottu mahdollisuus jäsentää tietoa on poistettu, sitä on jäsennettävä jotenkin toisin. Anonyymiin esiintymiseen ei voida viitata muodossa ”anonyymi sanoi sitä ja tätä”, vaan muodossa ”on sanottu sitä ja tätä”.

    Kommentoin blogeja sillointällöin anonyymisti, ja omiakin tekstejään on toisinaan vaikea tai jopa mahdotonta tunnistaa kun aikaa on kulunut riittävästi. ”Niin, hmm, olen saattanut kirjoittaa tuon ja tuon kommentin. Tuo ei kyllä näytä minun ajatukseltani, tai ainakaan en ainakaan muista tai pysty kirjoituksesta rekonstruoimaan siihen johtanutta ajatuksenjuoksua”. Mahtavaa! Vain ajatukset ovat olemassa; eivät henkilöt. Toisinaan ajattelen, että sellaista netissä juuri pitäisi olla. Dialogia eivät käy henkilöt vaan jokin aivan muu.

    En useimmiten edes kiinnitä juuri mitään huomiota ihmisten nimiin tai vaikkapa bändien nimiin, en netissä enkä monesti tosielämässäkään. Tiedän kyllä että joillekin on äärimmäisen tärkeää pystyä johtamaan ajatus, kirjoitus tai vaikkapa jokin sävellys johonkin henkilöön, minua kiehtoo enemmän sen johtaminen siihen abstraktimpaan, vaikkapa sosiaaliseen historiaan ja kontekstiin jossa se on jalostunut.

    Kiitos Sula pinta podcastista. Kuuntelen sitä innolla. On kiva että se on aika vapaamuotoinen. Toivoisin että pituus ei karkailisi yli 1 tunnin, sillä haluan organisoida aikani siten, että seuraan aina vain yhtä tekstiä kerrallaan. Kaksituntinen kuunnelma syö huomattavan osan vuorokaudestani (1/12 osa) johon haluan sisällyttää myös muuta tekstiä kuten bloggaamista, kämppisten ym. ystävien kanssa keskustelua, kirjojen ja lehtien lueskelua, muita podcasteja (lähinnä Naurispaja), sähköpostin lukemista ja kirjoittamista, blogien kommentointia ja niin edelleen. En pysty seuraamaan kahta tekstiä samaan aikaan.

    Suppeammat ekstrat ovat hyvä idea.

    Kirjaston tietokoneiden sensuurista tiedän jonkin verran. Sitä on Suomessa kokeiltu ja ainakin meidän kirjastolaisten piirissä se ei ole kovin suosittua mutta aina ei kirjastolaisten sana ole se painavin kirjaston asioista päätettäessä. Vakava ongelma on ollut se, ettei järjestelmää käyttöön otettaessa ole ollut tietoa saati vaikutusvaltaa siihen mitä automaattisesti sensuroidaan.

    Joissain sensurointituotteissa tuo tieto on yrityssalaisuus, joka on mielestäni ollut suuri onni sillä tuotteet ovat nyt kovin huonossa maineessa. Kukapa voisi suhtautua kovin myönteisesti siihen että maailmasta pyyhkäistään pois koko ”kuuden (6)” käsite ruotsin kielellä ilman sen kummempaa pohdintaa.

    Sensurointituotteita voidaan kyllä tästä kehitellä ja nettisensuuriin tuntuu olevan painetta, esimerkiksi sillointällöin vilautellaan ”pakottavaa tarvetta” ennakkosensuuriin. Mielestäni se on pöyristyttävää, mutta toisaalta maailmassa (sekä ensimmäisessä että toisessa 🙂 tehdään kaikenlaista minkä moni ihminen mieltää lähinnä juuri pöyristyttäväksi kuten vaikkapa soditaan, heitellään roskia kadulle, ignoroidaan newbieitä ja niin edelleen.

    Sensuriintiasia on hyvin mielenkiintoinen. Vaikka Suomen valtio, Linden Labs, EU, Totuuden ministeriö tai muu näennäisesti määräysvaltainen taho vaatisikin sensurointia, ei ole eikä näkemykseni mukaan edes voi olla minkäänlaista tietoa siitä kuka on teknisesti ja laillisesti pätevä sensuroimaan toisia ihmisiä ja miten tuollainen pätevyys voi muodostua. Ihmiskieli ja -ajattelu on yksinkertaisesti liian monisyistä ja monimerkityksellistä nöyrtyäkseen minkäänlaisen kyllä/ei -järjestelmän edessä.

    Sitä sensuroinnin ”eihän minulla ole mitään salattavaa, vain rikollisilla voi olla” -perustetta en ala tässä kommentoimaan.

    Okei nyt riittää näpyttely, eikä taaskaan mitään tietoa kuinka hyvin ajatukseni tästä tekstistäni ovat ymmärrettävissä. Kiitos vielä Sula pinta -podcastista.

  1. No trackbacks yet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: