Etusivu > Ajanviete, Podcast-jaksot, Työ > Sula Pinta #16: Työelämän virtualisoituminen

Sula Pinta #16: Työelämän virtualisoituminen

Kuuluuuko Facebook työelämän viestintään? Miksi blogin kirjoittaminen on niin tahmeaa työroolissa? Miten pikaviestintä voisi korvata sähköpostin yrityksen sisäisessä viestinnässä? Kumpi on parempi tapa pitää seminaari, telekonferenssi videoneuvottelutyökaluila vai kokoontuminen avatareina virtuaalimaailmassa? Koska kampaaja, kassa ja putkimieskin alkavat mesettää ammatillisesti keskenään?

Vieraana on strategi, digitaalisen median asiantuntija Tommi Pelkonen Amsterdamista (LinkedIn – profiili). Pelkosen oma blogi on nimeltään Digitaalinen Ihmemaailma ja lisäksi hän on Tuijan lailla mukana Vierityspalkki – blogin toimituskunnassa.

Tommi Pelkosen SlideShare – esitys yrityselämän toimintaympäristön muutoksesta: Enterprise 2.0 – Näkökulmia-seminaari

n. 14 min: miten laajalti työpaikoilla on otettu käyttöön ”uuden verkon” suomia mahdollisuuksia?

n. 18 min: mitä iloa yrityksille voi olla jaikuavista työntekijöistä?

n. 24:30 min: mitä haasteita ja vaikeuksia uusien verkkotoiminnan muotojen käyttöönottamisessa on?

n. 28 min: tapaus Facebook: mitä hyötyä lampaanheittotyökalusta voi olla kenellekään työelämässä?  Minkälaisia ongelmia ja vaaroja tiedon leviämisessä verkoissa?

n. 39:30 min: verkosto = identiteetti; olemassaolo = google löytää sinut; miten henkilökohtaista brändiä pitää huolia jotta olisi varteenotettava työnhakija nykyajan verkostomaailmassa?

43 min: uusi verkko, uusi avoimuus: miten tasapainoitella avoimuuden ja salassapidon välillä

51min: sähköpostin ja pikaviestimien käyttö yrityskommunikaatiossa – miksei tätä opeteta kouluissa?

55 min: tuleeko tulevaisuuden mediavälitteinen viestintä mullistamaan putkimiesten työelämän?

Advertisements
  1. Tellervo
    tammikuu 28, 2008 10:29 am

    Ajankohtainen aihe! En kuulu työblogostaniin, ja olen havainnut joutuvani perustelemaan sitä itselleni 🙂 Lähes kaikki samat Ei-perustelut, joita olen keksinyt, tulivat myös tässä jaksossa esille. Yliopisto työpaikkana tuo muutaman lisää.

    Yliopistojen työntekijät ovat toistaiseksi valtion virkamiehiä, joiden velvollisuudet on määritelty laissa. Jotkut stressaavat tämän kanssa kovastikin, toisia taas ei voisi vähempää kiinnostaa. Minua laki mietityttää joskus, koska se on niin tulkinnanvarainen. Laki mikä laki.

    Yliopistolakia ollaan uudistamassa, ja siinä yhteydessä myös henkilöstön asema tulee muuttumaan. Miten, en tiedä. Minun yliopistoni muuttuu säätiöksi.

    Toinen, edellistä konkreettisempi hidaste on tietoturva. Suomen yliopistot ovat ottaneet tietoturvan vakavasti (ja hyvä niin), ja mm. oman yliopistoni hallitus on vahvistanut sanktiojärjestelmän tietoturvarikkomuksille. Tietääkseni mitään ennakkotapauksia ei vielä ole ollut, mutta ei voi kieltää etteikö joskus ole lievästi paranoidi olo 🙂

    Jos työpaikalla voi käyttää verkon yhteisöpalveluja suht vapaasti ilman että leimautuu työpaikka-anarkistiksi, voi silti olla syytä tehdä palveluista jonkinlainen arkipäivän riskianalyysi: Millä rahoilla palvelua pyöritetään? Miten saan oman aineistoni siirrettyä pois (vai saanko), jos tulee tarve? Kuinka tärkeää tämä aineisto minulle on? Moni varmaan tekeekin jo tätä.

    UK Web Focus -blogissa Brian Kelly avasi äskettäin keskustelun otsikolla Who
    should own the social networks?
    . Taustalla oli mm. tapaus
    EduSpaces
    , joka koetteli brittiopettajien luottamusta palvelujen pysyvyyteen (eli takeita ei ole).

    Kommenteissa ja erityisesti blogissa Is
    this future shock?
    mietitään sitä, millä ehdoilla minulla on oikeus siirtää (sitten kun se on mahdollista) vaikkapa Facebook-tuttujeni tiedot johonkin muuhun palveluun. Entä missä ja miten ehdot määriteltäisiin? Digitaalisen CV:ni ja/tai palvelukohtaisen profiilini tagityksellä?

    Virtuaalimaailmassa kuten Second Lifessä tulee aika pian tarve saada jokin kotipesä avatarille, siitä on Sulassa Pinnassakin hyvin kerrottu. Missä säilyttää oman digitaalisen identiteettinsä kotipesää? Onko niin, ettei sellaista ole vaan matkalaukku pitää jatkuvasti olla valmiiksi pakattuna siltä varalta että tulee kiire lähtö?

    Brianin aloittaman keskustelun kommentoija Pdanderso
    lainaa
    JISC’in raportissa <a href=”http://www.jisc.ac.uk/whatwedo/services/services_techwatch/techwatch/techwatch_ic_reports2005_published
    is Web 2.0? Ideas, technologies and implications for education siteerattua Tim O’Reilly’a:

    ”The race is on to own certain classes of core data: location, identity,calendaring of public events, product identifiers and namespaces”

    ja lisää itse ”I think we can add ’who knows who’ to that list”.

    Britit totesivat aika yks’kantaan, että yhteiskuntaa ei kannata haikailla yhteisöpalvelujen omistajaksi. Ei enää. Pohjoismaissa tilanne on vielä toistaiseksi hiukan toinen. Esimerkiksi kunnallinen kirjastolaitos nauttii kansalaisten suurta luottamusta. Voisiko se tarjota kotipesän? Tukholman
    kaupunginkirjaston vielä betavaiheessa oleva Biblioteket.se saattaa olla ensimmäinen palvelu, joka toteuttaa tämän käytännössä.

    Putkimies tuskin facebookkaa, olen tässä Tommi Pelkosen kanssa samaa mieltä.Mutta entä tulevaisuuden palveluammatit? Tietointensiivisyys saattaa kasvaa yllättävissäkin ammattiryhmissä, kun jompikumpi palvelun osapuolista muuttaa
    käyttäytymistään tai tarjoaa uudenlaista konseptia. Terveydenhuollon työntekijät kohtaavat asiakkaita, jotka tulevat vastaanotolle valmis diagnoosi mukana. Kassat kirjaavat pankkitransaktioita.

    Mitä enemmän informaatiota käsitellään, sitä enemmän täytyy tehdä tulkintoja. Silloin voi tulla pikainenkin tarve pyytää jonkun muun mielipidettä. Tai vaikka käännöstä.

    Huh, tulipa pitkä kommentti. Kai se kertoo siitä, että tämä oli hyvä jakso!

  2. Tellervo
    tammikuu 28, 2008 10:37 am
  3. mace
    helmikuu 4, 2008 1:23 am

    Hehe, olen itsekin saanut töissä Helsingin kaupunginkirjastossa satikutia kun olen käyttänyt muita työkaluja kuin niitä aivan virallisia. Pahin, mielestäni jo rumiakin piirteitä saanut tapaus kuitenkin unohdettiin kun selvisi että häly oli noussut lähinnä tekosteni kiusallisesta väärinymmärtämisestä.

    Meillä varsin pontevasti punnitaan mahdollisuuksia käyttää nykyaikaisia verkkotyökaluja (kiertoilmaus web 2.0:lle 🙂 ja useita juttuja on vireilläkin, mutta valitettavan kankeaa se on. Tälläinen toiminta on pitkälti itseorganisoitunutta ja
    henkilökunnan harrastuneisuuden ja innostuneisuuden varassa joka ei todellakaan ole sinänsä huono asia. Joku voi olla eri mieltä 😉

    @Tellervo: ainakin jotain tuollaista kotipesän kaltaista on vireillä täällä Suomessakin, nimenomaan kirjastoissa, mutta asia ei ymmärtääkseni ole vielä ensinkään niin pitkällä että sitä kannattaisi odotella.

  4. mace
    helmikuu 5, 2008 4:11 pm

    @Tellervo: Tässä yhden löytämäni esitteen tekstit. Todettakoot, ettei itselläni ole projektin kanssa juuri mitään tekemistä. Mitään synteettisten identiteettien kotipesäke tämä CML siis ei ole.

    Citizen Media Library-CML

    Today in addition to traditional library services many libraries offer their customers technical equipment and facilities for the production and presentation of cultural and hobby-based works.

    In the near future libraries will meet a new challenge: how to define their role regarding the arrangement of information and distribution of such works by customers. Will the future maintainers of these contents be blogs and Google, or will a large part of future libraries’ digital material be produced by citizens and oorganized and distributed by professional library staff?

    Our solution in Finland is the nationwide library service CML, Citizen Media Library. It will be released at the end of 2007. The technical base of CML is Drupal, a free modular content web application. The first library providing CML will be Library 10, a modern branch of the Helsinki City Library.

    CML producers can be single citizens, artists, cultural and civic organizations, clubs etc. In addition, events held in libraries such as concerts, lectures etc. can be documented and catalogued as part of the Citizen Media Library.

    CML offers customers a reliable and organized channel to publicize and describe their works. Every one has in CML a media card of one’s own. The content of media cards are described and tagged by the media producers themselves and they are also responsible for the permalinks to social web sites.

    Media cards form a joint database and all the cards are searchable in many different ways. One way to search media card information is SFL, SearchFindLocate. SFL is quite a new information retrieval system developed and maintained by Helsinki City Library. SFL’s technique is very modern. The main search idea is based on semantic web solutions.

    CML does not offer server space for materials produced by citizens. It offers open production and distribution technologues, open source solutions and above all gives advice on how to produce international social web sites like Del.icio.us, Flickr, LibraryThing, MySpace, Second Life, YouTube etc.

    Web addresses:

    Library 10 web address: http://www.lib.hel.fi/library10
    SFL web address: http://searchfindlocate.libraries.fi

    More information about Citizen Media Library:
    Erkki Lounasvuori, project leader, Helsinki City Library
    erkki.lounasvuori AT kaapeli.fi

    Kari Lämsä
    Library manager, Helsinki City Library/Library 10
    kari.lamsa AT hel.fi

  5. helmikuu 8, 2008 1:28 pm

    jestas, tuohan on meidän wikistä 🙂
    työasiaa tunkee ulos jo podcasteissakin.. yikes.

    .b

  1. helmikuu 9, 2008 8:13 am

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: