Etusivu > Opetus / Oppiminen, Työ > #19: Työ ja maailma pelinä

#19: Työ ja maailma pelinä

Aluksi kuuntelijapalautetta; Mace ja Tellervo ovat kunnostautuneet blogikeskustelijoina, liittyen jaksoon 16 – työelämän virtualisoituminen.

9 min: Sähköpostiosoite ja identiteetti: esim. IKI ry tarjoaa ikuista netti-identiteettiä Suomessa

13 min: Second lifen ikäjakauma kertoo, että 18-24 -vuotiaita on n. 30% vähemmän kuin kuin 25 – 34 -vuotiaita, ja saman verran kuin 35 – 44 -vuotiaita. Darleez on kuitenkin oikeassa – ei pidä sokeasti tuijottaa keskiarvolukemia.

Ajankohtaiset linkit ajassa 22 – 39 min

32 min: SimCity One Laptop Per Child -projektin XO-läppärille

Keskustelu työelämän virtualisoitumisesta jatkuu ajassa 39 min –

Chris Bernardin ”Got Social Media”-esitelmä Slideshare.net -palvelussa

44 min: Hilton -hotellikeju alkaa kouluttaa työntekijöitään Ultimate Team Play-virtuaalipelillä

47 min: USAn ilmavoimat suunnittelee MyBase-virtuaalimaailmaa sotilaskoulutukseen

n. 52 min: johtaminen, opettaminen, monimutkaisissa tilanteissa toimiminen – voidaanko niitä opettaa pelaamalla? Vai onko kaikki vain pelaamista?

57 min: Asimovin Säätio-trilogiassa psykohistoria-oppiala osaa laskea tulevaisuuden tapahtumat ihmisjoukkojen arvattavan käyttäytymisen perusteella

60 min: Castronova: Koko maailma on peliä, ja ne voittaa jotka ymmärtää pitää hauskaa pelissään 🙂

62 min: Kiinan hallituksen virtuaalimaailmasuunnitelmat ja miten IBM liittyy siihen

66 min: miten paljon nykyisestä työstä voitaisiin tehdä virtuaalisesti?

72 min: Kari Haakanan kirjoitus Journalisti-lehdessä Googlen verkkotyökalujen käyttöön siirtymisestä kun viralliset työkalut eivät tarjoa riittävästi joustavuutta, ja Forresterin raportti ”Getting real work done in virtual worlds

Kysymys yleisölle: pystyisitkö käytännössä hoitamaan nykyisen työsi synteettisessä ympäristössä?

Mainokset
Kategoriat:Opetus / Oppiminen, Työ
  1. helmikuu 8, 2008 11:45 pm

    Työskentelen it-konsulttina, ja melkein kaikki työni tapahtuu asiakasrajapinnassa. Konttorilla olen istunut viimeksi pari vuotta sitten ja kun edellisen kerran kävin viemässä matkalaskua, olivat työtoverit derivoineet tuolini parempaan käyttöön (iso kaunis monitorini hävisi jo parin viikon komennuksen jälkeen 🙂

    Teoriassa pystyisin varmasti tekemään 90% työstä virtuaalimaailmojen tai muunlaisten etävälineiden kanssa, loput 10% töistä on fyysisten laitteiden tai ulkomaailmalta maadutettujen verkkojen kanssa näpertämistä. Valitettavasti käytännössä asiakkaat kuitenkin edelleen tahtovat nähdä konsultin ponnistelut omin silmin, jotta tietävät mistä maksavat.

    Mitä tästä työstä sitten voisi siirtää vaikkapa Second Lifen puolelle? Suurin osa ajasta menee erilaisissa palavereissa ja suunnitteluryhmätyössä. Tähän SL luultavasti soveltuisi loistavasti. Myös erilaiset koulutukset ja katselmoinnit olisi varmasti järkevää pitää ennemmin virtuaalimaailmassa, kuin pakottaa tiimi Suomen (tai pahimmassa tapauksessa Euroopan) eri nurkilta muutaman tunnin tilaisuuteen. Ei ole harvinaista, että yhteistyökumppanit lentävät Saksasta ja Ranskasta parin tunnin palaveriin, ovat hotellissa yötä ja palaavat aamulennoilla kotiin. Järjetöntä kerosiinin polttoa; toivottavasti päästötalkoot pakottavat miettimään uusia työtapoja.

  2. helmikuu 9, 2008 10:44 am

    Kiitos pelinavauksesta, Timov. Jäin ohjelmaan nauhoitetun keskustelumme jälkeen itse oikein miettimään, mitä se käytännössä merkitsisi, että tekisin koko duunini synteettisissä ympäristöissä. Ihmisten tapaaminen naamakkain on monesti ratki hauskaa, siitä en toki haluaisi luopua, nyt tarjolla oleva synteettinen sosieteeraus jättää vielä niin paljon toivomisen varaa elämyksellisyydessä, mutta kuvaamasi kaltaiset tunnin palaverikeikat lentokoneella kuulostavat kyllä niiiin viime vuosituhantiselta.

    Nieminensundell funtsi Esinetarinoita – blogissa hiljan fyysisten työtilojen merkitystä innovoimisessa.

  3. Darleez
    helmikuu 11, 2008 6:03 pm

    Kiitoksia taas hyvästä podcastista Yoe ja Tuija! Minulla on itselläni sellainen tuntuma, että kyllä se vaan on niin, että etätyö erilaisissa virtuaaliympäristöissä lisääntyy. Kaikkia töitä ei toki mitenkään voi tehdä etänä, esim. juuri monet asiakasrajapintaan liittyvät työt vaativat sitä face-to-face kontaktia. Nämä ovat tietysti järjestelykysymyksiä ja työnantajienkin kannattaisi varmasti miettiä työtehtäviä ja työroolia siltä kantilta että työskentely onnistuisi myös etänä. Minunkin rl-työpaikallani on henkilöitä, jotka tekevät asiantuntijatyötä etätyönä. Jos kyseessä on osaaja tai guru, joka halutaan firmassa pitää, niin kyllä ne etätyöyhteydet firman järjestelmiin kummasti järjestyy. Toki guru matkustaa sitten sieltä etätyöpisteestään korvesta aina tarpeen vaatiessa taajamaan toimistolle tai vaikkapa sitten juuri niitä asiakkaita tapaamaan, eli ei siinä ihan mökkihöperöksi pääse… Ja muutenkin, järjestyvät ne etätyöpuitteet kaupungeissakin, joskus voi vaan tehdä ihan hyvää pitää ns. etäpäiviä. Etätyössä on tietysti sekin puoli, että saattaa työn ja vapaa-ajan raja päästä hämärtymään ja tulee paiskittua töitä lomillakin, mutta näinhän se on jo muutenkin kun mukana kantaa kommunikaattoria ja on siten aina tavoitettavissa ja valmiina palvelukseen… Olen myös aika vakuuttunut, että tällaiset järjestelyt ovat mahdollisia myös muille kuin guruille, eli aina voi neuvotella asiasta työnantajan kanssa, jos etätyö tuntuu hyvältä vaihtoehdolta.

    Kävin viime kesänä Second Lifessa Manpowerin saaren avajaisissa, jossa puheen pitänyt Manpowerin pääjohtaja ja paneelikeskusteluryhmä toivat esille sitä, että etätyö ja virtuaaliympäristöissä tapahtuva työskentely tulevat varmuudella muuttamaan työskentelykulttuuria. Tekniikat ja tietoturva kehittyvät, ja nuorempi jengi joka lähivuosina siirtyy työelämään osaa jopa jo vaatia tätä mahdollisuutta. Näissä ympäristöissä maantieteelliset rajat eivät estä globaalien tiimien päivittäistä yhteistyötä, ainoana hankaluutena ovatkin lähinnä aikavyöhykkeet. Tästä tilaisuudesta löytyy materiaalia täältä: http://www.manpower.com/investors/releasedetail.cfm?ReleaseID=253774. Ihan Suomenkin mittakaavassa ajateltuna, kaikki eivät voi tai halua asua pääkaupunkiseudulla, joten kannattaisi sielläkin työvoimapulasta kärsivien työnantajien jo nyt alkaa miettiä josko periferiasta löytyisi osaamista ja miten sen saisi käyttöönsä 🙂

    Manpower ja muutkin headhunttaajat ovat liikkeellä SL:ssä, jossa on jo pidetty jos jonkinlaisia rekrymessuja. Manpowerin, kuten myös mainitsemanne IBM:n SL-saarilla on henkilökuntaa lähes aina paikalla ja laajennuksia suunnitteilla. Nämäkin henkilöt tekevät työtään siis virtuaaliympäristössä, ehkäpä osa juuri jopa etänä. IBM-läisiä kun kävin jututtamassa, siellä kerrottiin että omien sisäisten toimintojensa ohella he kyllä tapaavat siellä myös asiakkaitaan. Hienoja ja kokeilemisen arvoisia mahdollisuuksia!

    Voihan tällaisen presenssin nähdä myös resurssisyöppönä, kuten Suomen suurlähetystö, joka Tietoviikon mukaan ei aio lähteä Second Lifeen http://www.tietoviikko.fi/doc.do?f_id=1302096. Sinänsä vähän pettymys ettei tuota edes kokemuksen saamisen kannalta haluta kokeilla, mutta toisaalta varmasti ihan oikea päätös, onhan tuo virtuaalilähetystön presenssi SL:ssä jo aika passé (kun kerran naapurit ehtivät ensin!) ja jos ei kerran ole ideoita siitä miten tällaisen maailman vahvuuksia voidaan hyödyntää, niin ei voi mitään. Meneehän se silloin väkisinkin pelkän patsastelun ja pr:n puolelle. No, toivottavasti Suomessa jokin muu virallinen tai valtiollinen taho innostuu kokeilemaan. Vaikkapa sitten oppilaitokset, joita sieltä jo löytyykin, tai kirjastot etunenässä. Vai onko tässä kohtaa varaa jäädä rannalle? Eikös Suomi ollut jo tippunut muutenkin kauas kehityksen kärjestä näissä asioissa, jostain olin kyseisen uutisen lukevinani…

    USA:n ilmavoimien suunnitelmista tuli mieleen vielä tällainen: Sain oheisen linkin sähköpostiini mutkan kautta Linden Labilta alun perin lähteneessä viestissä, jossa kerrotaan NASA Learning Centerin aikeista kehittää MMO opetustarkoituksiin, lähinnä houkuttelemaan nuorisoa kiinnostumaan ja hakeutumaan opiskelemaan tiedettä, teknologiaa ja matematiikkaa. Tällä hetkellä se on vaiheessa, jossa odotetaan pelinkehittäjiltä jonkinlaista proposalia siitä miten tuollainen peli suunniteltaisiin jne. ym. Eli jos jossain päin on kiinnostusta tällaiseen, vielä ehtii mukaan, tosin dedis on jo muutaman päivän päästä 🙂

    http://procurement.nasa.gov/cgi-bin/eps/synopsis.cgi?acqid=128415

  4. helmikuu 14, 2008 1:48 am

    Anni eteläiseltä pallonpuoliskolta tunnustautuu podcastin tilaajaksi. Tuon esitetyn kysymyksen ulkopuolelta vähän yleisempää hyminää ja kauniit kiitokset tekijöille. Olen vähän kehno pitkien podcastien kuuntelija paljolti siitä syystä että työtä tehdessä en yleensä pysty yhtaikaa kuuntelemaan ja kirjoittamaan. Ja toisaalta vapaa-aikana ja liikkuessa tykkään useimmiten olla kokonaan ilman audiota. Ja niinpä noita erilaisia podcasteja kertyykin koneelle vinot pinot eikä useimpia ehdi sitten lopulta kuunnella ollenkaan. Mutta tänään oli käsillä taivahan tylsää partituurin puhtaaksikirjoitusta (kyllä, vielä on säveltäjiä jotka kirjoittavat lyijykynällä paperille), eikä siinä hommassa korvia niin kovin paljon tarvita. Sibelius-softan soitinsimulaatiot kuuluvat suloisina pikku piippauksina siellä podcast-jutustelunne lomassa. Kuuntelin putkeen Habbohaastattelun ja tämän Sulapinta-jakson ja viihdyin – B4-kokoisia partituurisivuja syntyi muuten siinä ajassa kolme.

    Uutisosionne oli ekasta kuulemastani kivasti napakoitunut ja siellä oli kiintoisaa sisältöä. Second Life – tarinoita kuuntelen kyllä vielä vähän kulmakarvat koholla kun homma on minulla toistaiseksi täysin kokeiluasteella. Nykykoneessa ei oikein poweri riitä, vai liekö australian hidas laajakaista syntipukki, mutta tahmainen on toistaiseksi ollut tämän ellin virtuaalitaival. (Siellä oli niin pirun pimeääkin – johtuikohan se aikaerosta…)
    Kultakala/habboasiat kiinnostivat tavattomasti ja lyhyempi formaatti toimi loistavasti.
    Jatkakaa hyvää työtä, kuulolla ollaan.

  5. Kalatalous-Jussi
    helmikuu 15, 2008 8:54 pm

    Halusitte, että kuntelijat sanovat ”hip”.

    Hip

  6. Kati Vänttinen
    helmikuu 15, 2008 9:46 pm

    Vastaus yleisökysymykseen: todennäköisesti pystyisin – tosin sillä edellytyksellä, että muukin työyhteisöni olisi samaisessa synteettisessä maailmassa. Erilaiset palaverit olisi suht helppo siirtää vaikka SL:ään, joskin kahvikuppi pysyy ainakin mulla paremmin oikein päin RL:ssä kuin SL:ssä… eli en ihan vielä pärjää avatar-persoonani kanssa enkä oikein näe sen lisäarvoa.

    Edellisessä työssäni olin mukana valtakunnallisissa ja kansainvälisissä työryhmissä, joiden palavereista suuri osa pidettiin perinteisinä puhelinkonferensseina, Skype- tai Webex-konferensseina tai WebCT:n tyyppisissä oppimisympäristöissä. Tykkäsin tosi paljon siitä, että aikaa (tai rahaa) ei tarvinnut aina käyttää matkustamiseen ja että pystyi samaan aikaan olemaan palaverissa ja tekemään jotain ihan muuta. Tosin Webexissä kävi käry, kun kirjoittelin muistiinpanoja ja tulin painaneeksi Ctrl-C:tä ja muita Ctrl-nappulallisia näppäinyhdistelmiä ja samalla jokainen Ctrl-painallus toimikin tangenttina eli olin ”käsi pystyssä” koko ajan pyytämässä puheenvuoroa huomaamatta sitä ennenkuin huomautettiin…

    Eräässä kv-työryhmässä oli jäseniä Pohjois-Amerikasta, UK:sta, Suomesta ja Australiasta, ja vaikka yhteisen inhimillisen web-konferenssiajan löytäminen oli hankalaa, oli taatusti mukavampi aloittaa palaveri oman työpöydän ääressä tänään klo 14 Chicagon aikaa = 22 Suomen aikaa = 7 AM huomenna Melbournen aikaa, kuin meidän kaikkien matkustaa vaikka Chicagoon yhtä kokousta varten, jota sitäkin tehtiin pari kertaa vuodessa. Pari kertaa jumiuduin lumimyrskyn takia jonnekin vaihtokentälle, eli onnistuin jopa myöhästymään toisesta niistä kahdesta 3 tunnin palaverista, joita varten piti Amerikkaan matkustaa. Sama tapahtui australialaiselle kollegalle, jonka matka-aika ja siten myös haitta oli moninkertainen. Silloin kyllä mietti, onko järkeä roudautua Atlantin yli kahden yön reissun takia…

    Nykyinen työni pysyy Suomen rajojen sisällä ja vain kahdella paikkakunnalla, mutta koska emme kaikki istu samassa rakennuksessa saati huutoetäisyyden päässä samalla käytävällä, haaveilen virtuaalisista yhteisistä työtiloista, joissa tiedon ja tiedostojen jakamisen lisäksi voisi hoitaa palavereja ja myös höpöttää kahvipöytäkeskusteluja.

    En vastusta oikeita kahvipöytäkeskusteluja tai palavereja, mutta joskus kyllä mietin, miksi lähipalaveri on parempi kuin virtuaalinen. Konkreettisestihan suurin ero on vain siinä, että lähipalaverissa yltää halaamaan tai mottaamaan kaveria, mikä useinkaan ei ole tarpeen työpalavereissa 😉

    Jotta ei syntyisi väärinkäsitystä, kannatan synteettisiä työtiloja JA konkreettisia yhteistapaamisia sopivassa suhteessa. Molemmilla on paikkansa, mutta vielä tällä hetkellä tuota synteettistä puolta on ihan liian vähän käytössä. Firmojen intranetit huutavat helppokäyttöisiä sovelluksia tällä alueella.

  7. helmikuu 22, 2008 12:05 am

    matkalaukku kanttaa aina olla mukana. kaikki muuttuu, siirtymisen tarve on kokoajan läsnä. vain tekniikat muuttuvat.

    .b

  8. mace
    maaliskuu 6, 2008 2:17 am

    Oh hai, olen näköjään kirjoittanut tälläisen kommentin, mutta unohtanut lähettää sen. Päivämäärä on 27.2.


    Kurainen sadepäivä… panda-mimit päähän (Yoe 😉 Käyn ulos menemisen sijasta kotiimme virittämälleni nuoralle tasapainoilemaan ja kuuntelemaan Sulaa Pintaa kuulokkeilla. Jee!

    Aluksi vanhemmasta keskustelusta sen verran, että se jakson #16 kommentissa #3 mainitsemani, työpaikallani saamani satikuti johtui siitä, että käytin del.icio.us:ia intranettimme keskustelun seurantaan. Meteorilla toteutettu intramme ei nimittäin tarjoa mitään työkalua, jolla keskustelija voisi tietää onko tullut vastauksia, joten nappasin keskustelu-säikeiden URLit talteen. Joku luuli, että olin kopioinut varsinaiset keskustelut nettiin nähtäville tai että olin jotainkin sallinut pääsyn netistä intraamme, ja tästä tuli huutia. Valitettavasti huuti ei tullut minulle, vaan mahtipomolle, josta se valui pomo-hierarkiaa alaspäin omalle pomolleni.

    Asiasta ei sittemmin paljon kuultu.

    Jep, kyllähän se on niin, että meidänkin talossa käytössä olevan työkaluvalikoiman lisäksi käytetään vaikka mitä nettipalveluita ja ohjelmia. Helsingin kaupunki sensijaan tuntuu kiristävän otteitaan esimerkiksi työasemien hallinnoinnista. Mutta ei hätää, monilla duunareilla on omat läppärit, älypuhelimet tai muut vimpaimet jotka on helppo ottaa mukaan duuniin jos se työnteko on työnantajan puolesta tehty niin kovin vaikeaksi :^)

    Joku taskutoimisto-systeemi joillain talossamme työskentelevillä on, en osaa sanoa siitä sen kummempaa. Pitäisikin tutustua mitä palveluja työnantajamme on tuohon järjestänyt.

    Sitä #4 kommentin tekstiä Citizen Media Library ei muuten pastetettu, vaan näpyttelin sen sormet verillä paperista -_-’ Järkevämpää olisi varmaan ollut ottaa siitä valokuva (puhelin on myös kannettava valokopiokone!).

    Kaikki Helsingin kaupungin työntekijät ovat nykyään @hel.fi -osoitteellisia. Tämä on kamala sääli, koska konteksti-informaatiota on hävinnyt esimerkiksi vanhoihin lib.hel.fi tai kult.hel.fi -osoitteisiin verrattuna. Minusta on harmi, että domainit yleensäkin ovat niin lättäniä, osoitteesta ei selviä paljoakaan tietoa. Kai popularismin nimissä osoitteet ovat miltei poikkeuksetta www.jotain.fi. Ihmisiä on vaikea opettaa päättelemään osoitteesta palvelun luotettavuutta tai kytköksiä. Www-etuliite oli hyödyllinen vihje (nimenomaan vihje) siitä, mitä palvelua tuossa osoitteessa tarjoiltiin silloin joskus, jolloin oli muitakin palveluja (esim. wais, gopher, ftp). Nyt m. tai mobile. -etuliitteet ovat yleistymässä mutta käyttö on eri, sillä samaa protokollaa sinne puhutaan vaikka palvelu on eri.

    Whatevah… shrug

    helsinki.fi tosiaan oli ennen yliopiston sivu, nyt se on yhteistyöportaali. Sähköpostiosoitteet muotoa @helsinki.fi ovat edelleen yliopiston.

    Mitähän niissä vaihtoehtoisissa Second Lifeissä tapahtuu, siellä voisi olla vaikka mitä mielenkiintoisia kokeiluja meneillään. Tavallinen SL on omien kokemusteni mukaan aika konformistinen 😦

    Uutiskatsauksen kahden lukijan tyyli oli aikamoista tykitystä. Käy niinkuin päälle. Tuli mieleen hc punkki, jota toisinaan vedetään kahden laulajan voimin siten, että toinen huutaa sillävälin kun toinen vetää henkiä, esimerkiksi Hero Di$honestin Grave Diggersin tai Impossible Everythingin tyyliin. Oi oi oi!!!

    WoWin selainversiosta tuli mieleen, että Quake-moninpelistä taitaa olla olemassa selaimessa pyörivä versio. Selain on käyttöjärjestelmä. 🙂

    Anarchy Onlineä sai pelata vuoden ilmaiseksi muutama vuosi sitten. Kokeilinkin, ja tarkoitus oli jäädä siihen koukkuun, mutta niin ei käynyt. En tiedä oikein miksi. Ei oikein se siellä olemisen tunne ollut kovin syvä, koska käyttäjät puhuivat tosielämästä ja internetistä, eivätkä pelanneet rooliaan.

    Luulin, että SimCity on open sourcattu jo aiemmin, koska olen nähnyt siitä jotain versioita Linuxilla. Olisikohan kyseessä ollut suljetun lähdekoodin peli, tai joku SimCity-klooni. Oikea SimCityhän on tehty vaikka mille koneille, katselen listaa ja täällä mainitaan sellaisiakuin kuin DESQview, NeWS HyperLook ja OS/2. Joo-o. Eipä nykyään pelejä tarvitse noin monelle alustalle kääntää.

    Jakson kuuntelijakysymys oli: voitko tehdä etätöitä ja mitä osia työstäsi et voisi tehdä synteettisessä ympäristössä. Tai jotain sinnepäin.

    Normaalia, oikeaa työtäni ei oikein voi tehdä synteettisessä ympäristössä. Ainakaan sitä valtaosaa joka on asiakasneuvontaa ja logistiikkaa. Tietokoneen ääreltä tehtävää työtä voi kyllä tehdä etänä, mutta koska se on pääsääntöisesti itsekseen tehtävää, ei synteettisestä ympäristöstä ole paljoakaan iloa. Asiakkaiden kanssa ollaan kyllä tekemisissä sähköpostitse sekä chatti-päivystyksen myötä. Jälkimmäinen voisi aivan hyvin olla visuaalistakin, erityisesti iloa olisi jos voisin näyttää selainikkunaani asiakkaalle.

    Kokouksia saati konferensseja ei meidän talossa etänä pidetä, ja tuskin tulla pitämäänkään. Hurja ajatuskin. Ainakin yleiset kirjastot ovat verkostoitunut lähinnä erilaisten työryhmien kautta. Voiko sitä edes kutsua verkostoitumiseksi? Joissain koulutustilaisuuksissa tai muissa (tosielämään sijoittuvissa) tapahtumissa tapaa joitain kollegoita oman toimipisteen ulkopuolelta, ja toinen mahdollisuus ovat erilaiset proggikset. Onneksi oma toimipisteeni on avoimempi ja dynaamisempi kuin moni muu. Itsestähän se tietenkin on kiinni missä huseeraa ja kenen kaa.

    Nyt olen mukana yhdessä hyvin antoisassa hankkeessa, jonka varsinainen suoritus vedetään läpi kokonaan verkossa. Suunnitteluvaiheessa olemme kokoontuneet naamatusten. En tiedä mitä olisi tullut, jos olisimme kokoontuneet jonkinlaisen telekonferenssissa, mutta sitäkin tulee varmasti tehtyä tässä kevään mittaan 🙂

  1. No trackbacks yet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: