Sula Pinta #29: Metaversaalitaiteiljattaret Darleez DeCuir ja Yolanda Hirvi
Sula Pinta nappasi Metaversal Arts-virtuaaliliiketoimintaverkoston suomalaisen perustajakaksikon ampumaradalta haastatteluun. Hyvähiuksisiset ja sanavalmiit avattaret kertovat millaista on tehdä oikeasti töitä virtuaalimaailmassa.
Lataa mp3-tiedosto tästä (n. 59 min)
Metaversal Arts-ryhmä Facebookissa
SLURL Metaversal Arts-saarelle
n. 6 min: Metaversal Arts-konsernin historia: kaksikon pikkutoimistosta koko simin kattavaksi huvittelualueiden ja myymälöiden kokonaisuudeksi jolla toimii lukuisia virtuaalituottajia
n. 11 min: Mihin virtuaalihahmo tarvitsee puutarhakalusteita?
n. 14 min: vuoden pahimmat virtuaaliturhakkeet: hyllyvät tissit ja huonot yrityslahjat
n. 16 min: plagiointi / piratisointiongelmat SL:ssa
n. 17:30 min: Darleez kertoo sivutoimestaan SL:n suurimman TV-kanavalla SLCN:llä pyörivän Meta Makeover-TV-show:n järjestelyssä. Ohjelman tuottajan Prim Perfect Publicationsin perustaja Saffia Widdershins on ehdolla Vuoden SL-yrittäjäksi SL Entrepreneur-lehden järjestämässä kilpailussa.
27:30 min: Miten Darleez & Yolanda ylipäätään päätyivät virtuaaliyrittäjiksi? Mihin suuntaan raha liikkuu? Minkälaista hyötyä virtuaaliyrittämisestä voi olla RL-elämässä?
32:30 min: RL-firmojen töppäilyt SL:ssa nostattavat verenpainetta – Yolandan ensimmäinen ohje: tutustukaa kulttuuriin ennenkuin lähdette kopiomaan Matinkylän lasikuutiota virtuaalisaarelle
34 min: Kommentointia EduFinlandin ja Joensuun yliopiston virtuaalisaarista
35 min: Tapahtumien järjestämisestä SL:ssa; muistellaan viime talven luistelutapahtumaa; Metaversal Artsin johtokaksikko ei nykyään ehti tapahtumiin muuten kuin edustustarkoituksessa
41 min: mobiilikäyttöliittymät SL:iin tulollaan ks. vollee.com/secondlife
42 min: Suomalaiset kohderyhmänä SL:ssa? Ei kannata. Viimeisimmän tilaston mukaan suomalaisia aktiiveja on 1189; aktiiviavatarin määritelmänä on se, että on viettänyt enemmän kuin yhden tunnin maailmassa seurantajakson (kuukauden) aikana.
44:30 min: Paljonko aikaa kuluu yksityisyrittämiseen virtuaalimaailmassa? Liikaa ja sopivasti 🙂
49 min: jos ei vielä Wii Fit:n tasapainolaudalla pääse Second lifeen, mitä parannuksia toivotaan kipeimmin maailmaan?
51 min: onko SL:illa kilpailijoita tai vaihtoehtoja? OpenLife näyttää hyvältä mutta toistaiseksi vielä paljon puuttuu. SL:n perustaja, Philip Rosedale lupailee parin vuoden sisään fotorealistisia avatareja…
57 min: Darleezin ja Yolandan vinkit aloitteleville SL-avatareille: käyttäytykää kunnolla, ja ottakaa kontaktia niihin muihin avatareihin – muistakaa, että jokaisen avatarin takana on oikea ihminen 🙂
Yoe
Tuija Aalto
Sula Pinta 
Vastausehdotus kysymykseen miksei SL:ssä ole enemmän suomalaisia. Kyllä SL:stä uutisoitiin taannoin ihan kyllästymiseen asti suomalaisissa viestimissä. Epäilen, että jos olisi motiivi olisi enemmän suomalaisia maailmassa.
Mun vastausehdotukset:
1) SL on teknisesti liian kökkö, vaativa, raskas…
2) SL vaatii liikaa aikaa, casual hengaaja/pelaaja ei ehkä saa kicksejä lyhyellä aikavälillä
3) Nuorempi porukka hengaa FB:ssä tai Galtsussa. Monilla motiivina kuitenkin hengata kavereiden kanssa tai tutustua uusiin tyyppeihin, joita voisi myös tavata irl.
4) Osa käyttäjistä on toimintafokusoituneita eli ovat netissä, koska haluavat deittailla, pelata, tavata kavereita, askarrella jne. SL:ssä intressit tulisi tarjota tarjottimella – liian avoin voi olla liian hallitsematon?.
Ei siis riittävää motiivia viettää aikaa siellä.
Kommentti Sonjalle.
Kukaan SL:n ulkopuolella tapaamani suomalainen ei ole koskaan kuullut SL:stä. Suurin osa ei käytä edes facebookkia. Suurin osa ei edes koskaan käynyt chathuoneessa, saatika Ircannut.
Olisiko syy kuitenkin siinä ? 🙂
Motiivinpuute toki on merkittävä syy – monet ovat testanneet, rakentaneet yhden tuolin ja palanneet muihin toimiin SL:n ulkopuolelle. Ennalta-annettua päämäärää kun ei ole… mutta muunmaalaisia näkyy päämäärätönkin SL-elo huvittavan paljon suomalaisia enemmän. Emmekö me osaa luoda päämääriämme itse, ottaa avointa työkalua käyttöön jollei sille ole alunperin jotain tarvetta?
Niin, varmasti motivaation ja/tai ajan puute on yksi syy siihen miksi SL:ää ei koeta sellaiseksi paikaksi johon hetken kokeiltuaan välttämättä jäisi. Ja kun mihinkään rahallisiin pikavoittoihinkaan, tai taloudelliseen menestykseen ainakaan ilman kovaa työtä ei ole mahdollisuutta, niin eipä sekään kai sitten houkuttele… Alkaahan se päämäärätön vaeltelu kyllästyttää ennen pitkää, ja jos ei kehitä itselleen mitään tavoitetta tai löydä mielekästä tekemistä, se jää. Tämä ei mielestäni kuitenkaan selitä juuri suomalaisten vähyyttä SL:ssä, koska maailma on kaikille käyttäjilleen haasteineen sama.
SL:n – tai vastaavan – mahdollisuudet ovat kuitenkin suuret ja vaikuttaa siltä, että kansallisuudesta riippumatta ne jotka löytävät SL:stä keinon itseilmaisuun (esim. roolipelit SL:n sisällä, esiintyvät taiteilijat) ja luomiseen (rakentajat, designerit, animaattorit, jne) tai ne, jotka ylipäätään haluavat kokeilla liiketoiminnan kehittämistä SL:ssä, jäävät sinne. Tämä vaatinee teknis-taiteellisia kykyjä ja jos vielä haluaa tuotoksiaan saada kaupaksi ei pienestä bisnesälystäkään ole haittaa 🙂 Varmaa on, että pelkkä virtuaalituotteiden tai -palveluiden tuottaminen ei riitä, on satsattava markkinointiin ja asiakkaisiin, löydettävä oikeat keinot, kontaktit ja verkostot, ihan niinkuin RL:ssäkin.
Vaikka SL:stä onkin uutisoitu Suomessa, minulla on sama kokemus kuin Yolandalla, ei tätä vain tunneta. Suomalaiset taitavat tosiaan viettää aikaansa muissa nettipalveluissa, ainakin nyt näyttää siltä. Ja vaikka SL ei itsessään ole peli, chattihuone tai deittipalvelu, kaikkia näitäkin asioita voi SL:ssäkin toki harrastaa.
Hieno uutinen on tietysti se, että mm. oppilaitokset ovat nyt heräänneet Suomessakin tutkimaan miten SL:ää voi hyödyntää opetuksessa. Veikkaan että perässä tulee lisää uusia suomalaiskäyttäjiä muiltakin aloilta, ja ennen pitkää ne RL-busineksetkin seuraavat perässä. Sitten kun tätä kautta tulee sitä suomenkielistä palvelua ja aktiviteettia lisää, niin toivottavasti kynnys lähteä kokeilemaan SL:ää monella madaltuu 🙂
Oikein hyvä jakso, sai kurkistaa SL-yrittäjän arkipäivään!
Tuo mihin sekä Yoe että Darleez viittaavat, että aktiivinen virtuaalielämä edellyttää omien päämäärien luomista ja niihin satsaamista, siinä voi olla hyvinkin perää. Tarvitaan yrittäjähenkistä käsityöläisyyttä, esimerkiksi.
Suomalaisten väitetään olevan keskimäärin aika vastentahtoisia hakeutumaan yrittäjäksi. Käsitykset työstä ja työelämästä saattavat jo nuorilla olla yllättävän perinteisiä, turvallisuushakuisia, jopa näköalattomia (ks. esim. Tekesin tuore julkaisu Nuorten tulevaisuuskuvat).
Vähän myöhään hyppäsin takas tänne… hyvää keskustelua! Lisähuom: Minä nuorisotutkijana ym. katson nuorisovinkkelistä. Totta tietysti on, että isolla osalla aikuisväestöä ei ole tsätti-kokemusta puhumattakaan SL:stä 🙂
Kiinnostavaa tässä on myös se, että SL:ssä voi toimia (yrittäjä, hengaajana jne.) olet sitten Mongoliasta, USA:sta ja Suomesta. Kansallisuus tai sijainti ei ole määrittävä tekijä. Muistan 1990-luvun alussa, kun tiedotusvälineissä ihmeteltiin joidenkin metallibändien maailmanlaajuista underground-suosiota (silloin kirjepostissa läheteltiin flyereitä, fanzineita ja demoja ympäri maailmaa). Suomessa näistä bändeistä ei tiedetty juuri mitään. Bändillä voi olla levytyssopimus ranskalaisen firman kanssa ja kymmeniä tuhansia faneja Etelä-Amerikassa vaikka suuri yleisö Suomessa ei tiennyt bändistä mitään.
Ehkäpä erilaisiin verkkoyhteisöihin pesiytyvä internet-yrittäjyys on uusi ”underground” nyt kun ug-musaskene elää jo puolijulkista elämäänsä netin erilaisissa musajakelupalveluissa ja MySpaceissa? Ehkä jossain vaiheessa lehdissä ihmetellään Darleez DeCuiria, joka on ensimmäinen suomalainen SL-miljonääri 🙂 Sitten päivitellään mikäs semmonen Second Life on ja miten siellä joku suomalainen on voinut rakentaa huiman yrityskonsernin.
Moips! Aivan, tosi mielenkiintoinen pointti SonjaK:lta verrata SL-yrittäjyyttä takavuosien underground musaskenen ilmiöihin. Muistan vastaavaa toimintaa jo 70-80-lukujen taitteesta. Silloin punk-piireissä väsättiin omia lehtiä monistuskoneilla ja joka taajamassa oli joku punkbändi, joista monet jopa tekivät oikeita vinyylilevyjä, useimmat omakustannusperiaatteella. Ja kaikki nämä hengentuotokset vaihtoivat omistajaa yleensä etanapostilla, mutta olihan se touhu siitäkin huolimatta niissäkin pienissä piireissä melkoisen kansainvälistä.
Kehitys kehittyy, nykyään SL:ssä mikä tahansa bändi voi esiintyä livenä kansainväliselle yleisölle. Muistamme mm. Laiskan Miehen…
Ehhh miljonääriksi on vielä matkaa, edes Linden-miljonääriksi. Mutta hauskaa matkalla on! 🙂
Darleez