Etusivu > Ihmissuhteet, Käytöskoodisto, Nettielämää, Podcast-jaksot > Verkkoviestintä: mese-etiketti ja huomion jakaminen

Verkkoviestintä: mese-etiketti ja huomion jakaminen

Pikaviestin-etiketti aiheuttaa päänvaivaa joskus tottuneemmallekin verkkoviestijälle. Saako kesken intensiivisen mesekeskustelun vaieta selityksettä? Kuuluuko mesessä tervehtiä vai aloitetaanko keskustelu suoraan asiasta?

Puhelimessa puhuessa on melko helppoa huomata, jos juttukaverin huomio harhautuu kesken keskustelun johonkin muuhun askareeseen. On ihan keskustelijoiden keskinäisestä sopimuksesta kiinni, onko tämä hyväksyttävää vai ei. Jotkut asiat kuitenkin vaativat juttukaverin täyden huomion: kaverille, joka lukee samalla ruudulta tai katsoo televisiosta uutisia, ei tee mieli avata sydäntään. Verkon pikaviestimissä kuten mesessä on puhelinkeskustelua heikompi varmuus siitä, onko keskustelu toisen osapuolen jakamattoman huomion kohde. Erilaiset viestintänormit pätevät tilanteessa, jossa kanava on ”aina auki”, ja molemmat osapuolet olettavat, että toinen tekee monia muita asioita juttelemisen lomassa.

Koska netin käyttäjissä on pikaviestimiseen tottumattomampia ja tottuneempia, helpottaa jos tunnistaa toisen osapuolen viestimismoodin. Sula Pinta paneutuu tässä jaksossa huomion osoittamiseen, toisen osapuolen huomioimiseen kahden esimerkin valossa.

Ikkunaiines pohti elokuussa, oliko oikeutettua loukkaantua, kun pikaviestinyhteyden päässä oleva keskustelukaveri katosi kesken keskustelun ennalta varoittamatta moneksi minuutiksi (Eettinen kysymys virtuaalikäyttäytymisestä). Tuija huomasi toimineensa kömpelösti, pahoiteltuaan mesekaverille sitä, ettei ollut vastannut tämän viikko sitten laittamaan mese-repliikkiin. Millaisia verkon viestintäkulttuureihin liittyviä potentiaalisia konfliktin kohtia sinä olet huomannut?

Mainokset
  1. syyskuu 6, 2008 2:49 pm

    Jotenkin tässä keskustelussa jäi vähälle pointti, että mesekeskustelu on ircin tapaan perusluonteeltaan asynkronista. Kanava on aina auki, mutta lähtökohtaisesti repliikkejä heitellään puolin ja toisin välitöntä vastausta odottamatta. Usein huomaa vasta tuntien päästä koneelle saapuessa, että joku on sillä välin heittänyt jonkin asian meseen.

    Ehkä tämä ajattelu tulee luonnostaan ircciin tottuneille. Pienellä kanavalla repliikkejä tulee harvoin, mutta ne kuitenkin usein muodostavat jonkinlaisen loogisen keskustelun. Samaa on nähty myös Jaikussa, kun kommentointi ei aina tapahdu ihan reaaliajassa.

    Tosin tästä kaikeasta huolimatta on toki niin, että joskus kahdenkeskinen keskustelu ”yltyy” synkroniseksi, ja jokaiseen repliikkiin odotetaan vastausta toiselta osapuolelta. Silloin olisi tietysti ihan fiksua sanoa se AFK tai BRB mennessään pois, mutta monesti se tuppaa unohtumaan. Itse näen, että silloin keskustelu vaan palautuu normaaliin asynkroniseen olotilaansa, eikä siihen liity mitään loukkaantumisen tarvetta.

  2. syyskuu 6, 2008 3:29 pm

    Kennu kiitos kommentistasi. Asynkronisen ja reaaliaikaisen viestinnän raja voi olla liukuva. Väittäisin varovasti vastaan siihen, että mesekeskustelu on perusluonteeltaan asynkronista. Eikö väline ole neutraali tekninen osapuoli ja taivu juuri siihen, miten viestijät keskenään päättävät sitä käyttää?

    Iineksen tapauksessa väärinkäsitys syntyi siitä, että välinettä oli päätetty käyttää hyvin tiiviiseen, suoranomaiseen, häiriöttömään keskusteluun. Toisena ääripäänä sitten Suvikon kuvaama erittäinkin asynkroninen, ilmeisesti irc-kulttuurista kumpuava keskustelu.

    Toinen esimerkki on vanhanaikainen tekstiviestittely: joidenkin kavereiden kanssa on tosi epäkohteliasta olla vastaamatta heti, kun taas jollekin toiselle voi vastata viikon päästä ja asia on ihan ok.

    Näkisin, että viestimisen kulloinkin oikealta tuntuva rytmi riippuisi enemmän viestivistä ihmisistä, ei heidän käyttämästään välineestä.

  3. syyskuu 6, 2008 4:08 pm

    Tuija, ehkäpä, vaikka itse olen kokenut tämän olevan enemmän kulttuurin kehittymiseen kuin henkilökohtaisiin preferensseihin liittyvä asia.

    Vähän niinkuin sähköposti: Joskus muinoin jokainen sähköposti kirjoitettiin ja luettiin huolellisesti ja siihen vastattiin säntillisesti mahdollisimman pian. Nykyään postia tulvii kaikille niin paljon, ettei kukaan odota vastausta 100% varmuudella, eikä ole edes varmaa, että kaikki postit luetaan.

    Voi tietysti olla, että on ”rinnakkaisia kulttuureja” sen suhteen, miten meseä, ircciä tai sähköpostia kuuluu käyttää. Ehkä on turhan helppo pitää omaa tapaansa oikeana, ja ajatella muita vain kokemattomiksi. 😉

  4. syyskuu 6, 2008 4:27 pm

    Sähköpostiesimerkki on kuvaava. Lisäksi: nykyään ei voi edes olla täysin varma, että meili koskaan on saavuttanut vastaanottajansa – esim. isoissa yrityksissä ruuvataan roskapostisuodatusta yhä tiukemmalle, mikä tarkoittaa yhä enemmän suodatukseen jääviä ihan oikeita viestejä.

    Ja varmaan on rinnakkaisia kulttuureja. Kirjaprojektin näkökulmasta sitä yrittää just miettiä, että mitä kannattaisi netin uutukaisille kertoa – esitellä tällaisia tyypillisiä kulttuureja, toki, mutta sitä haluaisi jättää myös sen tajun, että kaikkihan on viestijöiden kesken neuvoteltavissa ja sopimuksenvaraista; että mitään absoluuttista sääntökirjaa ei kuitenkaan ole.

  5. syyskuu 8, 2008 1:20 am

    ”Näkisin, että viestimisen kulloinkin oikealta tuntuva rytmi riippuisi enemmän viestivistä ihmisistä, ei heidän käyttämästään välineestä.”

    Huuum. Mä sanoisin, että se johtuu asiasta. On mitä tahansa välinettä käyttäen loukkaavaa olla reagoimatta heti esimerkiksi viestiin toisen henkilökohtaisesta tragediasta (ero, lähipiirissä vakava sairaus, jne.) tai varmistukseen, että sovittu tapaaminen myöhemmin samana päivänä pitää vielä kutinsa. Jos herää epäilys, että on jättänyt vastaamatta tuollaisiin viesteihin, kun on ne nähnyt ja olisi ollut tilaisuus vastata, se tuntuu hyvin töreälle.

    Vastaavasti kevymmillä sisällöillä: en odota, että kaverit ja tuttavat sanovat välttämättä mitään kommenttia nyt tai myöhemmin johonkin uutiseen tai huumorilinkkiin, joka välitetään tiedoksi tai ihan vaan päivän piristykseksi jotakin kanavaa pitkin. Riippuu vastaanottajasta kokeeko toinen osapuoli ko. sisällön kommentoimisen arvoiseksi.

    (Ja reagoin kommentteihin, en ole kuunnellut keskustelua vielä.)

  6. syyskuu 8, 2008 1:41 am

    Kuunnellessa jaksoa tuli mieleen ikkunaiineksen tapauksesta analogisen aikakauden anekdootti: 15-vuotiaana silloinen poikakaveri sanoi lankapuhelimessa ”oota hetki”. Odotin puhelimessa melkein 10 minuuttia. Poika palasi ja kertoi käyneensä suihkussa. Ihan fiksu ja lahjakas nuori mies, mutta sillä kerralla ei kyl välähtänyt. 🙂

    AFK näkyy irkissä yksityiskeskusteluissa tai BRB (nopeampi pyrähdys). Yksi ilmaus tuttavapiirissä tuossa merkityksessä on kanssa =>. Esim. ”mutta nyt =>” tai ”kauppa =>”.

    Blogimiitissä sanoin tervehtimisestä siis, että tervehdin, jos alan puhua uudelle tai heikosti tuntemalleni ihmiselle tai pitkän ajan jälkeen jollekulle. Syy miksi tervehtiminen häikkää mua irkissä ja miksi teen sitä vähemmän muillakaan synkronisilla/lähestulkoon synkronsilla alustoilla tulee esiin suurilla irkkikanavilla. Toivotukset muuttuvat signalista kohinaksi, kun 200 ihmistä sanoo ”huomenta” aamuisin toisilleen ja ”heihei” ja ”hyvää yötä” ja ”hyvää lounasta” aina poistuville ihmisille. 🙂

    Jos mulla on välitön kiire saada joku kiinni niin valitsen sen kanavan, jota tiedän toisen osapuolen eniten käyttävän ja joka on välittömin. Joskus taas käytän linkkejä keskustelunaloituksena (vrt. uutiset lahjoina, myös toista oletettavasti kiinnostavat linkit toimii sellaisina. tuntuu joskus, että pyydän linkkilahjalla anteeksi sitä, että haluan puhua kiireiseksi tietämälleni ihmiselle ja varastaa häneltä siten aikaa).

  7. syyskuu 9, 2008 8:56 am

    Minustakin tämä riippuu monesta asiasta : ihmisestä ja hänen tavoistaan mutta myös aiheen kiireellisyydestä. Tulipalokiireet jutut laitan tekstareina, mesessä en välttämättä odota pikaista vastausta vaikka toinen olisikin (muka) läsnä.

    Tyôpaikalla taas pidän erittäin epäkohteliaana jos chattiini ei vaivauduta vastaamaan ; etenkin it-puolen ihmiset syyllistyvät moiseen, mutta heidän työetiikkansa on yleensäkin ontuvaa. Itse vastaan mahdollisimman pian huhuiluihin konttorilla, vaikka se olisikin vain ”olen puhelimessa odotatko hieman” tms palautetta.

  8. syyskuu 17, 2008 10:57 am

    Huomion jakamisesta: http://xkcd.com/477/

  1. syyskuu 9, 2008 8:18 am
  2. lokakuu 18, 2008 6:50 pm

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: