Arkisto

Archive for the ‘Identiteetti’ Category

Kirjamessuextra: YleX:n Sippo ja Yle.fi:n Arttu kertovat yhteisömanagerin työstä

lokakuu 31, 2010 Jätä kommentti

Yle.fi-etusivutoimituksen kehitystuottaja Arttu Silvast ja YleX-kanavan viihdetoimittaja-yhteisömanageri Sippo (Mika Tolvanen) kertoivat työstään Helsingin Kirjamessuilla Ylen lavalla Löydy-kirjan toisen kirjoittajan, Tuija Aallon haastattelussa.

Lataa/Kuuntele audio: http://media.libsyn.com/media/tuija/messut_yle_yhteisomanageri.mp3

Mainokset

Löydy -Brändää itsesi verkossa sai promokuvia

kesäkuu 22, 2010 1 kommentti

Tuija & Yoe Kampin metroasemalla

Sula Pinta podcast on kesän yli tauolla, mutta tässä väliaikatietona pikaiset terveiset Kampista, jossa otimme muutamia promokuvia syksyllä ilmestyvää Löydy-kirjaa varten. Tuli palautettua mieleen sekin havainto, että AudioBoolla voi tehdä maksimissaan viiden minuutin pituisia juttuja.

MP3: Yoen ja Suvikon kanssa kuvauskeikalla

#49 Aina voi aloittaa alusta

joulukuu 3, 2009 7 kommenttia

Sula Pinta -tiimi kiittää palautteesta ja omistaa ensimmäiset puoli tuntia sille. Keskustellaan myös uusiutumisesta, alusta aloittamisesta ja siitä, miten verkkopersoona voisi viestiä arvovaltaa.

Linkkejä

#46 Janne Saarikko, toimistonomadi

elokuu 13, 2009 5 kommenttia

Yrittäjä Janne Saarikolla on ainutlaatuinen tapa tutustua suomalaisten työpaikkojen yrityskulttuuriin sisältä päin: hän tulee työpaikallesi istumaan kuukaudeksi omia töitään tekemään. Toimistonomadi on myös konsultti, yhdenlainen PR-mies ja epäilemättä hyvä verkostojen synnyttäjä.

Saarikko neuvoo ammatillisen verkkoidentiteetin luomisen alkuun (”osallistu, auta, jaa ja kuuntele”) ja kertoo ajatuksiaan työelämän viestinnästä ja sosiaalisen median merkityksestä siinä. Tutustu mieheen: Saarikko Qaikussa, Facebookissa, Twitterissä ja LinkedInissä.

Häntä jututtavat Sula Pinta -podcastin tekijät Yoe Uusisaari Okinawalta ja Tuija Aalto Helsingistä.

(Ohjelmamerkinnät tarkentuvat viikonlopun aikana)

#34 Identiteetin yleisavaimet

joulukuu 10, 2008 6 kommenttia

Facebook Connect & Citysearch

Lataa jakso tästä.

Tuoreet identiteetinhallintatyökalut Facebook Connect ja Google Friend Connect puhututtavat. Jakso on melkoista vapaapudotusta ja assosiaatiota, kovin vahvoihin loppupäätelmiin ei päästä mutta ehkä onnistumme herättämään keskustelua… ensi kerralla yritämme ottaa strukturoidumman ja suunnitelmallisemman linjan 😀

Aluksi OpenID– identiteetistä. OpenID on periaatteessa vain standardi siitä, miten verkkosivuille rekisteröidytään ulkoisella identiteetilla, ja melkein kuka hyvänsä voi ryhtyä ”OpenID-tarjoajaksi”. Facebook Connect sekä Google Friends Connect (joka on itse asiassa vain eräs OpenSocial-rajapintaa käyttävä työkalu) ovat nyt perustamassa omaa vastaavaa identiteettijärjestelmää.

– olisiko turvallisempaa, että käyttäjätietoja säilytettäisiin jossain muualla kuin kaikenkarvaisten pikkuyritysten palvelimilla?

– mitä hyötyä yrityksille olisi antaa asiakkaitensa identiteetit talteen ulkopuoliselle taholle?

– Facebook Connect mahdollistaisi sen, että käyttäjien kommentit esimerkiksi muiden verkkosivuilla näkyisivät facebook-tuttaville. Ongelmia ja hyötyjä on lukuisia…Tuija on testannut FB Connectia CitySearch-palvelussa.

googlefriendconnect– Vaikka identiteetit voi niputtaa kaikki yhteen, kaikkiin palveluihin ei kannata käyttää samaa identiteettiä

– Turvallisuus: onko turvallisempaa luottaa henkilötietojensa kanssa pieneen palveluntarjoajaan vai suureen Googleen?

– Orwellilaisia kauhukuvia: Google tietää nyt että se olet SINÄ joka etsit netistä pokerisaitteja eikä vaan joku anonyymi henkilö joka sattuu käyttämään samaa tietokonetta.
– Miten identiteetin kiinnittäminen sosiaalisiin verkkoihin ja pysyviin osoitteisiin vaikuttaisi esimerkiksi verkkokirjoitteluun? Vertaisverkoston paine voi vaikuttaa yllättävästi.

– Identiteettihuijaukset – laillista, laitonta? Esiin nostetaan Megan Meier:in tapaus ja Jyrki J J Kasvin esitelmä eduskunnassa missä peräänkuulutetaan identiteettivarkauden laittomaksi saattamista. Miten nämä huijaukset eroavat siitä että alaikäinen yrittää baariin väärillä papereilla?

Loppukommentit: Netti-identiteettiä ei pidä vähätellä ”sosiaaliturvatunnus-identiteetin” rinnalla; siitä on tulossa yhä tärkeämpi osa arkielämää. Lex Nokian kaltaiset suunnitelmat siis rikkovat rankasti ihmisen yksityisyydensuojaa, lähes samalla tavoin kuin jos työnantajalla olisi oikeus aika-ajoin käydä tarkistamassa työntekijän talon edessä olevan postilaatikon sisällön. Eli: kaksinaamaisuus kunniaan – jokaisella pitäisi olla vähintään kaksi erillistä netti-identiteettiä – toinen työtä ja toinen vapaa-aikaa varten.

#31: Mia löysi puolison Second Life – virtuaalimaailmasta

elokuu 4, 2008 7 kommenttia

Mia tapasi tulevan miehensä pari vuotta sitten Second Life – virtuaalimaailmassa. Nyt hän asuu ja työskentelee USAssa. Millaisin askelin avatareiden tuttavuus syveni parisuhteeksi? Miten sujui tuoreelta parilta virtuaaliseksi?

Virtuaalimaailma, Mese, Skype, blogi, sähköposti, tekstiviestit — millaisia käyttötapoja median muodoilla on ihmissuhteiden ylläpitämisessä?

Tämä on Sula Pinta – ohjelmasarjan tuotantokausien välinen erikoisjakso – kolmas tuotantokausi käynnistyy lokakuussa.

Verkkoidentiteetin rakennusainekset: Profiilikuva

heinäkuu 23, 2008 5 kommenttia

Kuva viestii persoonallisuudesta voimakkaasti. Se kertoo yhdellä vilkaisulla, onko nettipersoona rento vai muodollinen, vakava vai humoristinen, huoliteltu vai hutaistu.

Vaikka olisi verkossa omalla nimellään, kasvojaan ei välttämättä tarvitse esitellä. Profiilikuvaksi voi valita jonkin muun kuin kasvokuvan. Varmin valinta on tällöin itse otettu valokuva jostakin maisemasta tai esineestä. Kiiltäväkylkinen kahvipannu vai täysi työkalupalkki? Koivun oksa, ahomansikka vai voikukka? Omalla kotikadulla otettua näkymää ei kannata käyttää profiilikuvana jos haluaa varmistaa, että kukaan ei voi siitä päätellä, missä asuu.

Jos omalla naamalla esiintyminen on luontevaa, nettiprofiilia varten kannattaa kuvauttaa tuore kasvokuva. Kännykkäkamerallakin saa nettiprofiilikuvaksi kelpaavaa jälkeä, mutta sitä parempi, jos käytettävissä on digipokkari. Jos tietokoneella on nettikamera, saa kuvan silläkin.

Joissakin palveluissa kasvokuvaa edellytetään. On palveluja, jotka perustuvat sille idealle, että itsestä kootaan kuvagalleriaa. Kotimainen esimerkki tällaisesta on erityisesti nuorten suosima IRC-Galleria. Omien kuvien esittely voi tuntua oudolta, mutta toisaalta 90-luvulla ja sen jälkeen syntyneet ovat vauvasta asti tottuneet poseeraamaan digikameralle. Heidän kuviaan on lähetelty sähköpostissa ystävien ja sukulaisten ihasteltavaksi. Netin kuvagalleriat ovat saman kulttuurin jatketta, nyt hyväksyntää haetaan vain kaveripiiristä.

Kun kerran muokkaa asiallisen profiilikuvan ja tallettaa sen tietokoneelleen sellaiseen paikkaan, että löytää sen toistekin, uusiin palveluihin rekisteröityminen sujuu nopeasti.

Tunnistettavaa, edestä päin kuvattua, kasvokuvaa kannattaa suosia profiileissa, joita käytetään julkiseen yhteiskunnalliseen ja ammatilliseen esiintymiseen. Kuvan tyylilajia valitessa voi miettiä, millaisen kuvan haluaisi nähdä ammattilehdessä nimitysuutisensa yhteydessä.

Jos käy otattamassa nettiprofiilikuvan ammattivalokuvaajalla, on kuvan internetkäytöstä sovittava erikseen. Jo hankittua muotokuvaa ei siis ole lupa skannata nettiin sopimatta siitä jälkikäteen.

Harrastusyhteisöön sopii vapaamuotoisempi kuva. Parhaan lopputuloksen saa, jos värvää valokuvaustaitoisen ystävänsä urakoimaan valikoiman otoksia itsestä sinusta harrastuksen parissa. Sopivaa tyylilajia hakiessasi voi tällä kertaa miettiä, miltä kuva näyttäisi paikallislehdessä omasta harrastuksesta kertovan jutun yhteydessä.

Yoe, profiilikuva
Kaverin kanssakin on hyvä sopia kuvan käyttöoikeuksista verkkopalveluissa. Paras olisi, jos tästä sopimisesta jäisi kummallekin talteen kirjallinen dokumentti, ettei asiasta tule myöhemmin epäselvyyttä.

Kun perustaa tunnuksia sellaiseen verkkopalveluun, jossa ei aio esiintyä julkisesti tunnistettavalla persoonallaan, valitaan profiilikuva sen mukaan. Kuvassa voi edelleen esiintyä itse, mutta tällä kertaa kasvoja peittävät hiukset tai kuva on tyylitelty siluetti.

Palveluihin voi hyvin rekisteröityä aluksi ilman kuvaakin ja lisätä sen vasta, kun tietää haluavansa jäädä taloksi joksikin aikaa. Profiilikuvan voi vaihtaa mielensä mukaan, joten sen pohtimiseen ei kannata käyttää kovin paljoa aikaa verkkouran alussa. Kun on ollut yhteisössä mukana jonkin aikaa, on myös itsellä parempi käsitys siitä, millaisella kuvalla omaa persoonaa haluaa tuoda esille.

Jos sopivaa kuvaa ei ole käsillä, kannattaa profiili mielummin jättää kuvattomaksi kuin kopioida kuva verkosta. Tottuneet verkon käyttäjät tunnistavat heti tyypilliset netistä imuroidut sarjakuvasankareiden tai julkkisten kuvat ja vaikka palvelun ylläpito katsoisikin tekijänoikeusrikkomusta läpi sormien, niiden käyttäminen on noloa.

%d bloggers like this: